Elämäntilanteet vaihtuvat ja ihmiset ympärillämme. Olen viime aikoina miettinyt paljon tämän hetkisiä ihmisiä, joita elämässäni on.

On ollut hetkiä, että lähelläni on ollut epäsopivia. Aikoja, joista olen jälkeenpäin ajatellut, että ehkä vika ei ollut ihmisissä tai minussa. En vain sopinut kokonaisuuteen. Jaksoja, jolloin olen ajatellut, että joku puuttuu. Tämä ehkä löyhä viittaus aikaisempaan kirjoitukseeni.. Heh. Mutta kuitenkin kaikkia aikoja vähän vaihdellen, aina myös jotain hyvää mukana ollen. Poistuneistakin on opittu jotain. Tässä vaiheessa valmistaudun henkisesti pohtimaan myös omiakin vikoja.

Ne hyvät ihmiset saavat itsestäni parhaita puolia esiin. Eri ihmiset hieman eri tavoin ja jopa ruokkivat tekemään parhaani ollakseni itsekkin mukava. Siihen kuuluu moleimmin puoleinen kunnioitus, viihtyminen, toisen tunteminen ajan kanssa, halu hakeutua sellaisen ihmisen seuraan. Siitä huolimattakin saatan edelleen vähemmän mukavasti vaikka puhua kovaan ääneen tai kiusata ihmisiä, hyväntahtoisesti! On kiva nauraa yhdessä kyyneleet silmissä niin, ettei kukaan muu edes ymmärrä miksi. Ja nauraa sitten sille. Tai kuunnella hiljaa hetki kun toinen keventää sydäntään. On myös kiva kysyä mielipidettä ihmiseltä, jonka tietää ajattelevan asioista saman suuntaisesti kuin itse. Toisinaan silloin voi saada tarvittaessa napakankin mielipiteen ja herätyksen omista hölmöistä ajatuksista. Sellaisen ihmisen mielipiteessä voi luottaa, että vaikka olisikin eri mieltä, hän tekee sen silti etuani ajatellen.

Olin aikaisemmin osa työporukkaa, johon en sopinut. En edelleenkään osaa sanoa miksi. Yksittäin tulin ihmisten kanssa hyvin toimeen yhtä poikkeusta lukuun ottamatta, kokonaisuuteen en vain sopinut. No tuo poikkeus. Kaikista ei tarvitse pitää, mutta kaikkien kanssa voi tulla toimeen. Mutta ei yksin. Nykyistä työporukasta taas en halua luopua koskaan. Koen olevani pidetty, antavani siksi ehkä astetta paremman työpanoksen ja toivon tekeväni sitä samaa myös muille. Ystävät löytää elämään matkan varrella, mutta työyhteisöön ei voi valita pelkkiä "parhaita paloja".

Ja ne huonot ihmiset. On ihmisiä, joiden vaikutusta itseensä ei aina ole tajunnut ajoissa. Hassua miten hyvä alku voi vaihtua rajuun alamäkeen! Mutta sellaisten ihmisten kautta olen tutustunut nykyään läheisiin ihmisiin, joita ei elämässäni muuten olisi. Ehkä se ei sitten ollut kovin huono vaihtokauppa. Jatkossa osaan paremmin tunnistaa, kun en ole enää oma itseni. Ja se huonous itsessä.. Pakko kai asiaa on toisinkin päin tarkastella, auts. Olen menettänyt ihmisen siksi, että olin mustasukkainen, siksi etten voinut antaa anteeksi tai hetkellisesti siksi, etten osannut kertoa, mitä ajattelen. Että kyllä, kuulostaa myös vialliselta ihmiseltä!! Ja tekstiä hallinnoivista syistä lopetan lyhyeen :) 

Arvostan hyvien ihmisten vaikutusta itseeni. Mikään ei ole täydellistä ja asiat muuttuu. Mutta parhaansa voi aina tehdä, että antaa tämän hyvän kiertää.