Kävin keskustelun, jossa nuori mies oli sitä mieltä, että hänen parisuhteessa nainen saa tahtonsa parhaiten uhkaamalla ja kiristämällä. Ehkä hieman kärjistetysti sanottu, mutta hänen tapansa nähdä naisen tahto. Vai huono neuvottelutaito? Itse olin sitä mieltä yleisemmällä tasolla, että tahtonsa saa kaikista parhaiten läpi kauniisti pyytämällä ja hieman imartelemalla. Monessa asiassa se, keneltä jotain pyydetään, ei ole velvollinen pyyntöä tekemään. Mutta hän voi, jos haluaa.

 

Ei voi sanoa, ettenkö ihan hyvin ymmärtäisi nuoren miehen näkemystä. Itsekkin olen joskus sortunut samaan väkisin tahkoamisen, eikä voi sanoa, ettei se ikinä toimisi. Kokemustenkin perusteella suosin silti pyytämistä. Siihen päälle paria mukavaa sanaa. Ja kaikilla on hyvä mieli?

 

Joskus menneisyydessä olin bussimakalla kavereiden kanssa. Olimme perillä bussin jo jatkettua matkaansa, kun kaverini huomasi ilmeisesti tiputtaneensa lompakon bussiin. Kierrokset nousi väittömästi leppoisasta hauskanpidosta kireään lukemaan. Hän soitti bussifirmaan ja muutamalla puhelulla yritti saada automme kuskin numeroa. Hän sai vastauksia kuten ”en tiedä, nyt on perjantai eikä täällä ole ketään, kysele maanantaina”.. Ääni kimitti lähes ultrataajuuksilla ja muutama puhelu taisi loppua siten, että toinen puhelun osapuolista löi luurin korvaan. Ei tulosta, ei lompakkoa. Kaveri kävi lopuksi niin kierroksilla, ettei hänen voinut antaa enää soittaa minnekkään, koska vastaaja oli jo ennen puhelua kusipää. No oma lompakko oli tallessa, stressitaso sekä äänenpaino alempana. Kaveria rauhoittaakseni sanoin, että minä yritän vielä. Soitin samoihin paikkoihin valmiiksi lakki kuvainnollisesti kourassa kaverini jäljiltä. Neljännellä puhelulla sain kuskin kiinni. Lompakko tallessa ja sovimme mistä noudettavissa. If there is a will there is a way.

 

Ettei tarkoitus nyt menisi sekaisin, tarkennan, että imartelulla en tarkoita lipevää ylikermaista lässyttämistä. Tarkempiin sanamuotoihin takertumatta tarkoitus varmaan on tässäkin tärkeintä. Että palveluksen suorittaja tietää, että arvostat sitä.

 

Mutta takaisin siihen naisen kiukutteluun. Tuttava kertoi jutelleensa kummityttönsä kanssa. Jostain asiasta oli hieman erimielisyyttä. 5-vuotias lapsi oli todennut, että ellei saa tahtoaansa läpi, hän ei kutsuisi kummitätiä pian tuleville synttäreilleen. Että lapsena se jo opitaan.. Omaan ikätoveriin tuo olisi saattanut tehota. Asiasta oli käyty napakka keskustelu, kuinka tahtoa ei todellakaan keneltään kiristetä läpi. Ja että kummitäti tulee synttäreille, halusi lapsi sitä tai ei. Toisen mielipiteen kunnioittamista on itsekkin pitänyt opetella. Aina ei tavitse olla samaa mieltä. Tai taivuttaa toista olemaan kanssaan samaa mieltä. Päinvastoin, olemalla eri mieltä hyvässä hengessä, on saatu monta hyvää keskustelua aikaan.

 

Tuosta nuoren miehen mielipiteestä tuli mieleen oma entinen puoliso. Ei uhkausta tai kiristystä, mutta syyllistämistä. Näin jälkeen tuntuu ihan uskomattomalta, kuinka huono omatunto ”syyttömälle naiselle” voi tulla. Ja melkein mistä vain, kuten tyttöjenilta oli luonnollisesti pettämisilta, jos pyysin hoitamaan vuokran ajoissa, painostin ja henkilökohtainen suosikkini, join hänestä riidan arvoisesti liikaa maitoa. Ja kai sitten vapaasta tahdosta sitä siedin, kunnes enää en.

 

Ihmiset, jotka ovat elämässäni, ovat koska tahdon. .