En usko rakkauteen ensi silmäyksellä. Mutta uskon rakkauteen ensi sävelistä.

Ihmiset voi jakaa niihin, jotka kiinnittävät huomionsa laulussa ensin sanoihin. Sitten on minunlaisia, jotka kiinnittävät huomion ensin melodiaan ja vasta sitten sanoihin. Toisinaan muistan melodian kokonaan ja vain sanan sieltä, toisen täältä. Ja vaikka päätän kuunnella kerrankin sanat, kohta huomaan kuitenkin taas vain kuuntelevani melodiaa. No muutaman kymmenen kerran jälkeen se yleensä onnuistu ja aina on googlelyrics :) Harvojen laulujen kohdalla taas biisi imasee niin syvälle, että on vain sanoista välittyvä tunne. Se tunne, kun joku ventovieras onnistuu sanomaan jonkin asian täysin sielua koskettavasti musiikin avulla.

Kaikilla on jokin suosikkikappale. Toisen aarre on toisen romu. Omat helmet ei aina aukea muille. Usein suosikit liittyvät johonkin omaan elämäntilanteeseen, hienosti sanottuun asiaan tai johonkin muuhun, mikä on kolahtanut, joko yksin tai yhdessä. On lauluja, joilla haluaa sanoa toiselle jotain. Tai vain helpompi kertoa jotain.

Hyvästä laulusta on vaikea sanoa, mikä sen taika on. Joskus joidenki laulujen kohdalla tuntuu, että kun sitä keskittyy kuuntelemaan, laulu imaisee aivan eri maailmaan mukanaan. On vain se täydellinen melodia, tunne ja uskon joka sanan, mitä laulaja kertoo. Vielä siihen päälle joku sopivan raavasääninen mieslaulaja ja laulun loputtua voisin vain sanoa "tahdon".

Paras laulaja ei vain laula parhaiten. Paras laulaja vuodattaa laulun mukana tehostaakseen kertomaansa omia tunteita, kaipuuta, pelkoa, toivoa, iloa. Kaikki ovat varmaan kuulleet vaikka sen karaokevedon, mikä ei välttämättä koko aikaa nuottiin koske, mutta se tehdään tunteella. Sellaiset on jääneet itsellä parhaiten mieleen. Eräs tyttö lauloi aikoja sitten "Whole lotta love". Vähän karu ja soimaton, biisiin kyllä sopiva ääni, esitystapa vastasi aerobiciä. En tiedä kenelle laulu oli, mutta uskoin. Tai eräs vanhempi mies lauloi usen Steely Dan-tyyppisiä biisejä. Hänellä oli aina laulaessaan tapana erittäin kevyesti Stevie Wonderin tyyliin heiluttaa päätään. Hänen lauluistaan välttyi aina fiilis, vaikka biisit olivat edelliseen esimerkkiin verrattuna rauhallisia. Joskus keskustelin hänen kanssaan ja mainitsin tavasta. Hän oli ihmeissään, hän ei ollut koskaan huomannut, mitä tekee laulaessaan.

Laulujen mukana on itketty, naurettu, juhlittu, hirrrveesti laulettu ja vaikka mitä!! Ei nyt tule asiaa mieleen, mihin musiikki ei sovi??

Kirjoitusta vain EI-VOI lopettaa ilman biisiä! Linkistä löytyy mun viimeisin suoraan ihon alle uiskennellut kappale. Kaikille tuttu ja hieno, mutta mun makuun alkuperäiseen verrattuna paremmin tarjoiltu kuulijalle. Mä jotenkin kuulin tämän paremmin. Mitä se nyt sitten tarkoittaakaan. Ja mun sieluun uppoava lauluääni :)

 https://www.youtube.com/watch?v=u9Dg-g7t2l4