Ja vaikka ei pidentäiskään, ei haittaa. Mulla oli hauskaa.

Se rikkoo jäätä, rentouttaa, viihdyttää, auttaa. No omalla kohdalla myös kiinnittää huomion, jopa ihastuttaa. Huumori voi olla oivaltavaa, älykästä. Itse asiassa en keksi kovin montaa tilannetta, minne huumori ei sopisi. Pahimpinakin hetkinä kyyneleet valmiiksi silmissä on tullut vaihdettua syy kyyneliin surusta hauskuuteen. Keventää ainakin hetkeksi kivasti!! Katselin joskus eräistä hautajaisista otettuja kuvia. Niissä oltiin mustiin pukeutuneina rivissä ja naurettiin. Lähes jokaisessa. Koin jo hetkellisen pistoksen tuossa sydämen paikalla, mutta fiilisteltyä asiaa huomasin, ettei musta huumori ollut vähentänyt yhtään ikävää, kaipuuta tai kunnioitusta hyvästejä jättäessä. Se vain vähän helpotti raskasta päivää.

Kukaan ei halua joutua naurunalaiseksi, mutta on eri asia nauraa itselle. Jos seuraa stand upia ja näkee, kuinka eturivin yleisö saa yksilöllistä huomiota, ymmärtää toivottavasti noiden asioiden eron. Stand upissa nauretaan tuntemattomille ihmisillle lähes puhtaiden olettamusten tai vaikka pelkän nimen perusteella. Yhdessä. Tapasin kerran hämmentyneen insinöörin, joka oli samana iltana seurannut stand upia ensimmäistä kertaa. Hän kertoi, ettei ollut uskaltanut nauraa, koska pelkäsi sen olevan loukkaavaa. Tyrkytin asiassa omaa näkemystäni: Tarkoitus ON nauraa. Huumori voi olla jopa rajua, mutta olen aina nähnyt asian niin, että se on kuitenkin hyväntahtoista. Ei henkilökohtaista pilkkaamista. Eihän pilkkaaminen edes ole huumoria. Naura ensin itsellesi niin voit nauraa vapaasti muillekkin.

Itse asiassa päiväni oli eilen aluksi huonohko, aina ei naurata. Mutta töissä oli hauskaa, pilailtiin omalla ja muiden kustannuksella. Sitte aloin pohtia tätä huumoria. Raapasin itteeni niskasta kiinni ja totesin, ettei kaikki ole aina hyvin, vaikka mikään ei ole oikeastaan edes huonosti. Tämä nyt sitten sitä naisen logiikkaa? Mutta kuitenkin. Mököttää voi, jos se auttaa. Vielä niin ei ole koskaan käynyt, että kokeillaan sitten jotain muuta. Vaikka viihtyä.