Vastuu omista sanoista ja ihmisten samanarvoinen kohtelu. Tarkoitan asiaa, kuten perheenjäsenen- ystävän tai melko tuntemattoman ihmisen välillä, voiko toiselle luvata kevyemmin, olla eri tavalla kohtelias tai sanoa mitä tahansa. 

Ajatus lähti siitä, että eräs henkilö sanoi mulle muutama päivä sitten, ettei halua enää koskaan tavata mua. Lause oli varmasti pikaistuksissa sylkäisty, mikä johtui ilmeisesti väärinkäsityksestä. Jos hiekkalaatikkoleikkien yhteydessä sanottuja samankaltaisia asioita ei lasketa, ei kukaan ole sanonut mulle mitään vastaavaa koko aikuisiän aikana. Asiassa oli ilmeisesti pieni käden ojennuksen yritys, vaikea sanoa. Edelliseen viitaten asiassa ärsytti silloin se, että vaikka hermostuisikin jostain asiasta, miksi sanoa jotain tuollaista oikeasti tarkoittamatta sitä. Riidellessäkin täytyy olla jotain sääntöjä, joilla rakentaa asiaa, muuten se jää vain toisen tallaamiseksi.

Itse olen kyllä varsin kipeän kantapään kautta oppinut, että suuttuessa täytyy vähän harkita, mitä sanoo. Paljastan (taas) viallisen puoleni itsestäni ja itse asiassa olen sanonut joskus kauan aikaa sitten vastaavasti eräälle silloin ja taas nykyään lähimälle ystävälleni. Riidan yhteydessä sanoin toivovani, etten olisi koskaan tutustunut häneen. Silloin siihen nuoruuden leimahdukseen saatoin  ajatelematta sitä tarkoitaa, mutta en koskaan unohda hänen reaktiota. Se oli siinä riidassa paljon enemmän kuin mitä halusin aiheuttaa. Helpompi harkita etukäteen mitä sanoa kuin jälkeen päin paikata. Enkä ole uskaltanut koskaan jälkeen päin kysyä, muistaako hän tapahtuman.

Olen tyyppiä, joka ei unohda asioita, ellei niitä puhuta pois. Joskus riittää esimerkiksi pelkkä "sori,olin ajattelematon" ja asia on kuitattu. Olenhan sitä itsekkin joskus. Varmasti meillä kaikilla on omat sietorajamme, mitä vastaanotamme suuttumatta tai mieltä pahoittamatta. Omalla kohdalla tuo sanottu asia oli kuitenkin liikaa pois unohdettavaksi. En myöskään keksi mitään hyvää syytä, miksi niin sanoa tarkoittamatta sitä. Ehkä hän sitten kuitenkin tarkoitti sitä..?

En haluaisi ajatella, että ihmisen pitää olla erityisen tuttu ja siten merkityksellinen, että sanomisissa ja tekemisissä on jokin vastuu. Okei, aika kärjistetty ajatus, mutta kuitenkin. Jos kuljen kaverin kanssa ovesta sitä hänelle auki pitäen, voin tehdä sen myös perässä kulkevalle tuntemattomalle samalla, enkä lätkäistä ovea hänen nenän edestä kiinni. Jos lupaan kastella naapurin pihakukat hänen poissa ollessaan, se ei tarkoita että teen sen jos jaksan.

Emme olleet tämän henkilön kanssa erityisen tuttuja. Ja tämä kirjoitus on vain kolikon toinen puoli. Totuus voi aina olla tätä tarua ihmeellisempi, mutta siitä se ajatus sitten lähti tähän lentämään. Muistutettavaa asiaan liittyen varmasti itsellekkin, miten olla reilu.