*Voihan syvä huokaus* Tämä on ollut sellainen päivä. On kylmää, pimeää, sataa vettä, kainalonkipeä olo ja mun sänky kaipais todellakin nyt lämmittäjää. Ei vanhaa lämpöpulloa, ei koiraa, vaan miehen.

Pitääkö vaeltaa ja etsiä tai odottaa paikalla, että hän kävelee vastaan, laittaa ilmoitus ja antaa tulla luokse vai ottaa joku väkisin vai mitä??

Yksi ystäväni on erityisen aktiivinen parittaja. Vaikkakin se on Suomessa kiellettyä.. No ei, ei tässä raha vaihda omistajaa. Hänellä on ehdokkaita, joiden kanssa pitäisi lähteä sokkotreffeille tai jos ollessamme yhdessä vaikka baarissa (oikeasti lähes mikä tahansa julkinen paikka käy), pitäisi koko ajan ns. tutkata ympäristöä. "tuo katto sua, oisko se", "mene kutsuun tuo meidän pöytään" tai "ole vähän aktiivisempi". Sellainen joka hetki tutkan päällä pitäminen ja ympäristön skannaaminen on raskasta. Ei jokaisesta kivan oloisesta tai näkösestä ihmisestä, jaksa pohtia heti, olisiko tuo SE. Avoimin mielin joo, mutta se on eri asia. Suosin ensin vähän tutustumista ennen tuota pohdintaa.

Sokkotreffit. Taidan olla vähän jäyhä tai jotain, mutta en käy sokkotreffeillä. Ensinnäkin, en ole kuullut montaa hyvää tarinaa niistä. Enemmän niitä epäonnistuneita. En myöskään halua laittaa itseäni tilanteeseen, että tapaisin ihmisen, jonka kanssa minulla ei ole vaivattomasti juteltavaa. No se small talk, mutta ilmeisesti juuri olen niin jäyhä, etten haluaisi ottaa riskiä ja nähdä sitä vaivaa. Siihen liittyen olen mietinyt, olenko menettänyt siinä mahdollisuuksia tutustua johonkin kivaan ihmiseen? Ihminenhän voisi olla kiva, vaikka ei silleen parina natsais, kaveri. Mutta toinen ystäväni on aika aktiivinen käymään sokkotreffeillä. Avoin, sosiaalinen, mukava, täysin suositeltava sinkkuihminen. Treffejä on ollut hyviä ja huonoja. Kuitenkaan niistä tapaamisita ei ole pitkällä aikajänteellä jäänyt uusia ihmisiä edes kaveripiiriin. Että ehkä en ole menettänyt mitään?

Omat ohimenneet tai -kiitävät sinkkuuntumisen jälkeen tehdyt löydöt olen bongannut sattumalta,vahingossa, ilman selvää kaavaa, jota toistamalla tekisin sen uudestaan. Turhauttavaa.

Ja ne ilmoitukset tai sovellukset. Mulla vain menee hermo niin nopeasti vastauksiin, jotka muodostuvat muutamasta lähes yksitavuisesta sanasta ja aina samalla koko juttuun. Vähän sama kuin tuossa edellä mainitussa small talk-jutussa. Ei keskustelua jaksa yrittää yksin ylläpitää. Ei siitä saa itselle mitään. Ehkä pitäisi olla enemmän pitkäjänteinen... Mutta taas toisaalta ne, kenen kanssa on tullut heti alusta hyvin juttuun, ovat aina erottuneet joukosta. Olettaisin, ettei se yhteinen sävel tietyllä tapaa aikaa myöten parane, ellei sitä tarpeeksi heti aluksi ole.

Että alanko etsinkö vai olenko paikalla, että hän löytää minut?