Kerran keskustelin miespuoleisen työkaverini kanssa hänen Tinderin käytöstä. Mies oli yhden lapsen isä, ollut kerran naimisissa, siis eronnut, hieman itseäni vanhempi. Mies kertoi matcheistään ja omista kriteereistään: Jos nainen on noin hänen ikäinen, ei ole koskaan ollut naimisissa, ei lapsia, ei sitä tai on tätä ja etsii puolisoa, niin hänessä täytyy olla jotain vikaa. Tahtomattaan tämä työkaverini kuvaili mua. Olen ihan varma, jos olisin asiasta hänelle maininnut, hän olisi kaverinani sanonut, että olen eri asia. Karseinta tietysti on, etten ole eri asia ja että itse asiassa vastaavasti ajattelen miehistä aivan samalla tavalla. Vähän haikeana teki ehkä mieli sanoa, että olen haaskannut joskus aikaa väärään ihmiseen ja sittemmin vain en ole ollut kovin onnekas asiassa.

Asiaa sivuten eräs ystäväni mainitsi minulle vasta eräästä kaveristaan, miehestä juuri edellä mainituilla kriteereillä. Lisäksi että "haluaisi rauhoittua". Mulla nousi karvat saman tien pystyyn. Mä en kaipaa ketään rauhoitettavaa. Olen itse (lähes aina) rauhallinen ja haluan sitä ilman toisen suitsimista myös vastapuolelta.

No kuitenkin. Jos itse ajattelisin itseäni itseäni tuntematta (tosi monta itse-muotoa..), varmaankin ajattelisin kuten edellä on kuvailtu. Mutta koska ymmärrettävästi näkemykseni on aika subjektiivinen, en voi yhtyä siihen. Onnekkaita todella ovat ne, joilla on yhteinen onnellisuus.

Olen joskus kirjoituksessa kertonut, että se voi olla joskus jopa loukkaavaa kun tivataan, miksi olen yksin (vihaan edelleenkin sanaa si**ku, yök). Luin tänään jutun, jossa Heidi Suomi avoimesti kertoi haastattelussa, kuinka ei ole saanut perhettä sitä aina halunneena. Jotenki mun tunteet vaihteli sympatian, saman haikeuden, pelon ja kuitenkin pienen toiveikkuuden välissä sitä lukiessa. Elämä ei ole aina reilua. Elämässä on monta ikävää tapahtumaa, jotka suhteuttavat asioita. Elämässä voi olla asiat muuten mallillaan, mutta kaivattu perhe puuttuu. Koen sen menetyksenä, vaikka sitä ei ole konkreettisesti menettänytkään. Onko sitten pahempaa se saada ja menettää tai ettei koskaan sitä edes saa? Ei mennä nyt siihen.

Musta olisi kiva sanoa, että asiat järjestyy tai että elämässä voi olla muutakin, mikä tekee onnelliseksi. Totta, voi. Mutta sitä onnellisuutta joskus hieman maistaneena voin sanoa, ettei ikinä mikään muu sitä korvaa. Ei lätyt, hyvä ystävä tai koira.